Niin.. Miten tuossa otsikossakin jo lukee niin olen tässä alkanut miettimään, että missä ihmeessä minun kuuluisi olla? Se huono puoli tässä sairastelussa on ollut, että olen kerennyt liikaakin ajattelemaan kaikkea sellaistakin mitä ei pitäisi.
8 vuotta sitten asuin iloisena Jyväskylässä. Ympärilläni oli ihania henkilöitä joiden kanssa viihdyin todella hyvin. Takana oli henkisesti raskas suhde, mutta ystäväni pitivät minut järjissäni. Kaikki asiat tuntuivat oikeilta, minun oli hyvä olla.
Opiskelun vuoksi muutin kuitenkin 50 km:n päähän Suolahteen 5000 asukkaan kylään. Jostain kumman syystä sopeuduin sinnekin melko hyvin vaikka kaipasinkin ison kaupungin hälinää. Ystäviänikin tuli nähtyä paljon harvemmin.. Tulin lopulta raskaaksi ja muutin 5,5 vuotta sitten kotipaikkakunnalleni. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, mutta ei niistä tällä kertaa enempää.
Tällä hetkellä asun pk-seudulla, olen täällä asunut reilun vuoden. Viihdyn kohtalaisesti, mutta tuntuu kuitenkin etten ole oikeassa paikassa. Jokin puuttuu, en vain tiedä mikä. Mulla ei ole kuin yksi syy pysyä täällä ja se on sen verran tärkeä syy, etten aio mihinkään muuttaa. Olen kyllä koko ajan kaivannut takaisin Jyväskylään. Nytkin kun vain mainitsin tuon kaupungin niin tuli kyyneleet silmiin. Ikävä sinne on vain niin uskomattoman kova. Tuntuu todella vahvasti siltä, että sinne minä kuulun. Olin aikeissa muuttaa takaisin Jyväskylään 1-2 vuotta sitten, mutta jokin sai minut perumaan suunnitelmani.
Olen monesti meinannut käydä Jyväskylässä moikkaamassa tuttuja, kavereita, ystäviä, mitä ne nyt sitten nykyisin enää ovatkaan. Joka kerta olen kuitenkin jänistänyt, koska pelkään ikäväni kasvavan liian kovaksi. Ensi kuussa on kuitenkin totuuden hetki. Jos suunnitelmat pitävät niin lähden Jyväskylään yhdeksi yöksi. Jännittää kuin pientä lasta Jouluna!
Mitään muuta en haluaisi kuin löytää sen paikkani ja ne oikeat ihmiset ympärilleni. Onko se niin paljon vaadittu..
Kilpi - Nerokasta Ikävää
